Ei minun aina tarvitse yksin puutarhassa puuhastella. Käy siellä erilaisia kavereita tarkkailemassa mitä askartelen.
Tässä tarkkaavainen ja säikynoloinen rusakonpoikanen.
Mustarastaan olen jo nimennyt Mustiksi. Yhteen väliin se seurasi minua kaikkialle. Melkein tuli kesähuoneeseenkin. Yhden kerran meille tuli kyllä sanomista. Musti päätti laulaa korkealta ja kovaa klo 0248 omenapuun oksalla aivan ikkunan vieressä. Kolme kertaa menin sanomaan, että nyt on kuule nukkuma-aika. Lauletaan sitten päivällä taas.
Rantasipi pysyttelee yleensä ihan rannan tuntumassa, mutta tulevat ne joskus käppäilemään pihallekin. Muuten mukava lintu, mutta ääni voisi olla hieman hillitympi. Rantasipin tunnistaa helposti siitä, että se keikuttaa pyrstöään koko ajan.
Tänä vuonna jossain naapurin ja meidän välisen aidan kupeessa on pesinyt meriharakkapariskunta. Linnut saivat kaksi poikasta.
Meriharakka on ollut aina myös yksi lempilinnuistani. Ääni ei kyllä ole tämänkään linnun paras puoli, mutta niiden käytöstä on hauska seurata. Varsinkin nyt, kun niillä oli kaksi poikasta paimennettavana.
Meriharakkavanhempi nokkii nurmikkoa ja vähän väliä vetää sieltä ylös aikamoisia lieroja. Sitten se kirkaisee ja lähtee juoksemaan poikasen luo. Poikanen syö matosen hyvällä ruokahalulla.
Vaikka linnulla on punainen silmä, niin ei se saa sitä näyttämään häijyn näköiseltä. Ehkä oranssi porkkananokka tekee siitä niin sympaattisen.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti