Lumi on syönyt kaiken,
routa raiskaa tämän maan,
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
Unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin
Aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkään.
Mene vaan mä voin kääntää pään.
Vaikea selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää,
mene vaan
Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika ei kuole tappamallakaan,
mene vaan
Joutsenet : Paula Vesala, Mira Luoti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti