This blog is about living in a 1800-century house. It's about desire towards making things on your own, flea market findings and enjoying nature. Welcome!
Kotipihan hortensia on ollu taas tänä vuonna täynnä kukkia ja yksi suuri oksa menetettiiinkin rankkasateen aikaan.
Tänä syksynä kukat punastuivat yllättävän nopeasti ja muuttuivatkin lopulta todella punaisiksi.
Hortensia kurkoittelee pitkälle kadulle ohikulkijoiden iloksi.
Kävimme ihan ensimmäistä kertaa tutustumassa siirtolapuutarhaan.
Tällä vuonna 1991 perustetulla alueella oli 22 mökkiä. Ihania pikkutaloja ja upeita hoidettuja pihoja. Usein tieltä oli kulku talolle portin kautta pientä päällystettyä käytävää pisin. Näyttävä porttikin oli hyvin monella.
During Open Garden Day residents tend to keep gates open and you can go and explore. Have to remember on next August.
Kuuman kesän aikana omenatkin jo huolettivat. Mahtavatkohan puut saada tehtyä hedelmiä, kun ei veden tippaa tule taivaalta.
Keväällä annoimme puille kevätlannoitetta ja Rakentaja antoi kesäkuun lopussa puiden juurille tuhkaa juuri ennen yhtä harvinaista sadetta. Alkukesästä puut piti ruiskuttaa tolulla, kun kirvat kiusasivat.
Kaiken tämän jälkeen hedelmiä kyllä tuli hämmästyttävän hyvin, vaikka hieman pienemmiksi jäivätkin.
On siinä taas syötävää talveksi. Omenapiirakkaakin tehtiin muutamaankin otteeseen.
Todella hyvää mehua. Parhaimmillaan on mennyt pari pussia päivässä. Tämä tapa otetaan kyllä jokavuotiseen käyttöön.
Kaupunkilehdessämme kehoitettiin asukkaita menemään keräämään pellolta kaupungin kasvattamia auringonkukkia. Minä riensin sinne tietysti muiden naisten mukana.
Tiesitkö, että kukan mykerö kääntyy aina auringon suuntaan.
Tänä kesänä Viivillä on ajeltu enemmän kuin koskaan aikaisemmin paatin meillä ollessa.
Monessa saaressa käytiin ja ajeltiin saaristoa ristiin rastiin hellepäivinä.
Now it's time to take all boats up from the sea and prepare everything for the approaching winter. Next spring we can go and enjoy those sceneries again.
Putputtelimme aurinkoisena päivänä Viivillä taas saaristoon.
Merihanhet ovat jo parveutuneet ja kaakattavat porukassa kovaa kyytiä.
Saaristossa on vaikka mitä katsottavaa. Tietysti luonto ja erilaiset eläimet, mutta myös ihmisen tekeleet.
Yhden saaren rantakalliolla on maalattuja purjelaivan kuvia. Teokseen kuuluu kaksi kuunarin kuvaa ja yksi fregatti. Lähelle on hakattu myös nimikirjaimet P.V. sekä päiväys 5.7.1959. Olisiko itse purjelaivataiteilijan?
We have on one island old rock paintings. There is three sailing ships. Close by is some initials and date 5.7.1959. Maybe from the artist itself?
Yksi ilta piti lähteä ongelle ihan vaan siksi, kun näytti tulevan niin upea auringonlasku.
Viime postauksessa kirjoitin, että iltaisin auringon jälkeen alkaa taivaanrannassa loistamaan majakka. Kävimme pitkästä aikaa majakkasaarella ja tornissa asti.
Isoisoisäni työskenteli saarella luotsikutterinkuljettajana.
Ylhäältä näköalatasanteelta näkee hienosti aavan meren ja saaren suojaisan sataman.
Käymisen arvoinen paikka pitkästä aikaa. Varsinkin, kun mukana oli pariskunta, joka ei ollut vielä siellä päässyt käymään. Varmasti hieno elämys heille :)
Lighthouse Kylmäpihjala
Hienon kesän jälkeen olemme saaneet nauttia aika upeasta syksystä. Syksyn pläkä meri ja tähtikirkkaat yöt houkuttelivat vielä lähtemään paatille.
Mikäs siellä on ollessa, kun näkymät ruokapöydästä on näinkin mieltä rauhoittavat ja yöksi voi napsauttaa lämmittimen päälle poistamaan kosteutta.
Näimme muutamiakin käärmeitä rannoilla. Yksi upea, oikein valioyksilö, kyy makasi pitkin pituuttaan polulla nauttimassa auringosta, josta meinasin kulkea. Pääsin vähän liiankin lähelle, kun katse oli enemmän sienissä kuin polulla.
Kyy oli nopeasti valmiina hyökkäykseen. Oli oikein reilusti pää koholla ja sylkäisi suhinansa minulle. Sssszz-shh!! Eikä perääntynyt mihinkään. Kyllä se olin minä joka pois lähti takavasemmalle.
Iltalehdistö lupaili, että revontulia voisi näkyä näinkin etelässä. Pinnistelin yömyöhään eli kello yhteen saakka, mutta en nähnyt muuta kuin aivan tähtikirkkaan taivaan ja sitten peti veti jo puoleensa.
Beautiful calm autumn evenings in our archipelago ♥
Viime tiistaina kerroin kesällä käyneeni katsomassa pitsitaidetta. Samana päivänä esillä oli muutakin katseltavaa.
Hän piti ovea auki työhuoneelleensa, joten päästiin sinnekin kurkistamaan sisään. Työpöydällä oli alla oleva teos. Eikö ole oikein leppoisa sunnuntaifiilis.
Taiteilija Sanna Saarinen oli tehnyt vaikuttavan teoksen 'Menneisyyden vanki'.
Viimeisenä kävimme katsomassa Milona Sadekallion Obsessive compulsive order -näyttelyä. Näyttely oli retrospektiivinen kuvista ja teoksista koottu tarina elämästä.
Aloitetaan syyskuu syysleimujen kukinnoilla. Mökin pihalla on kolmea erilaista. Kaikki ovat kukkineet hienosti ja vieläkin yksi kukoistaa.
Ensimmäinen kukkija oli tämä raidallinen. Viime vuonna kukat olivat valkoiset ja niissä oli selvästi näkyvä vaaleanpunainen raita. Tänä vuonna värit ovat kuin sekoittuneet. Miten näin onkaan käynyt?
It's September and still I have some flowers blossoming in the garden. These have so intense color!
