Olen jo pitkään odottanut, että lukemani kirja olisi jotenkin erilainen ja vaikuttava; mieleenjäävä. Tämän kirjan takateksti sai minut kiinnostumaan ja tarttumaan tähän paksuun teokseen. Luettavaa olisi 939 sivun verran.
"Koskettava, ikuinen, epätavallinen rakkaustarina."
En oikein tiedä miten tätä kirjaa kuvailisi. Lukemisen jälkeen päällimmäisenä tunteena jää hirvittävä tietoisuus siitä, miten kamalan raakoja ihmiset voivat olla toisilleen ja miten käsittämätöntä pahaa voikaan tapahtua.
Kirja kertoo neljästä kaveruksesta ja heidän elämän vaiheistaan. Päähenkilön, Juden, menneisyydessä on tapahtunut kauheuksia ja niitä tulee lisää aikuisiälläkin. Hänen tapansa selvitä on sairasta, mutta kuitenkin jotenkin ymmärrettävää.
Kirja on tarpeeksi pitkä siihen, että Jude tulee hyvin tutuksi henkilöksi. Tämä kirja pitää koukussa eikä päästä lukijaa nukkumaan. Sitten kun nukahtaa, kirjan tapahtumat hiipivät uniin.
Tämä ei ole kirja, minkä tekisi mieli lukea uudestaan. Kerta riittää eikä tätä koskaan unohda. Vaikuttava tämä on ja ajatuksia herättävä. Muutaman kerran itkin lohduttomasti tätä lukiessa.
Tässä kirjasta yksi kappale ystävyydestä teille näytteeksi:
"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde? Miksi se oli ihailtavaa kaksikymmentäseitsemänvuotiaana mutta jotenkin karmivaa kolmekymmentäseitsemänvuotiaana? Miksi ystävyys ei ollut yhtä hyvä kuin rakkaussuhde? Miksi se ei ollut jopa parempi? Ystävinä kaksi ihmistä pysyi yhdessä päivästä toiseen, vaikka heitä ei sitonut yhteen seksi tai fyysinen viehätys tai raha tai lapset tai omaisuus, vaan ainoastaan se, että yhteisestä sopimuksesta jatkettiin, omistauduttiin molemminpuolisesti liitolle, jota ei voinut koskaan virallistaa. Ystävyys oli sitä, että seurasi toisen elämän kurjuuden hidasta tipottelua ja pitkiä tylsiä jaksoja ja ajoittaisia voittoja. Se oli sitä, että sai kunnian olla läsnä toisen kurjimmalla hetkellä ja samalla tietää, että sai vastavuoroisesti olla kurjana toisen lähellä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti