Ja joutui ilta ihana,
jo päivä himmentyi,
ja pitkän poudan jälkehen
nyt taivas liementyi -
Niin hiljaiseksi heltyi maa
kuin aikois uinahtaa...
Ja kohta alkoi sataa vettä,
maa-raukalle se oli - mettä!
Kas! - Ilman henki vilvastui,
ja nurmen nukka raitistui!
Ja lehto urvut auki loi,
ja kukkasissa helmet soi!
Niin terveheltä tuoksui sää:
Ihana hengittää!
Ma istuin avo-ikkunassa
ja katsoin lietoon hämärään -
Ma kuulin veden solinata...
ja ihastuin sen hyminään!
Ja koivun tuoksu täytti maan,
ja yhä satoi, satoi vaan...
Ilmari Calamnius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti