Silloin talossa oli asunut enemmänkin ihmisiä. Äiti, kaksi tytärtä ja veli, tuttu setä sekä vielä kaksi alivuokralaista meidän nykyisessä makuuhuoneessa. Aika paljon porukkaa, kun ajattelee, että koko talo on alle 45 neliöinen.
Meidän tonttihan on kokonaisuudessaan 147 neliötä ja näin on aina ollut. Tämän rouvan kertoman mukaan tontilla oli ulkohuonerakennus, jossa heillä oli porsaita. Rakennuksessa oli myös ulkokäymälä ja puuliiteri.
Talvisodan suurpommituksessa ulkohuoneeseen tuli palopommi, joka poltti koko rakennuksen. Talon ja ulkorakennuksen välissä oli palomuuri, joka onneksi pelasti talon.
Vintillä on nähtävillä hiiltymiä ja remontissa huomattiin kuinka makuuhuoneen nurkka on myös hiiltynyt. Pommitus ja tontille osunut palopommi rikkoivat kaikki ikkunat sekä katto tuli vuotavaksi. Ne uusittiin myös silloin.
Pihassa oli iso syreenipensas portin pielessä ja koivu keittiön ikkunan edessä. Naapuritalon seinänvierustalla oli kasvatettu elämänlankaa.
Pihan perällä oli ollut matala aita ja pihalle tultiin korkeasta portista.
Silloisen syreenipuskan paikalla kasvaa nyt hortensia. Palaneen ulkorakennuksen paikalla meillä on vuonna 1997 rakennettu saunarakennus. Talo on kuulemma ennen ollut vaaleanvärinen. Sitä en tiedä koska talo on punaiseksi maalattu.
Ihanaa, että sain tietää lisää oman talon historiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti