Joko tämä olisi pysyvää? / Will this last?

Nyt alkaa meidän neljäs kesä mökillä. Melkein ensitöiksi siirsimme Vierasmökin pihan perältä enemmän pihapiiriin. Tänä keväänä Rakentaja putsasi Vierasmökin katon eristeen. Siellä joukossa oli suuri oravanpesä. Nyt katonreunat on verkotettu niin, ettei oravien enää sinne pitäisi päästä. 

Mieli muuttuu ja lempitavarat sen mukana, joten Vierasmökki on läpikäynyt jo useamman sisustuksen. Josko nykyinen pysyisi vielä ensi kesänkin?

Sängyllä on mummulta aikoinaan saatu aplikoitu tilkkutäkki. Seinällä Aarhusin kirpputoritaulu sekä Rakentajan mamman upea ryijy.

Viime kesänä tuunatut tuolit ovat niin raikkaat.

Seinäkaapin päällä on Rakentajan vanha mopokypärä. Aitoa retroa siis. Maton sain ystävältä. Taulut kirpparilöytöjä.

Uutta on lokerikkokaappi hyllyllä. Löysin joskus kirpparilta kansion tuollaisia kirjontakirjainmalleja.

Rakentajan mammalta löytyi myös vanha sienijuliste, jonka kehystin.

Now it starts our fourth summer in the Leisure Home. Guest House has had many decorations over the years. There is some new things again. Let's see will this last until end of next summer.

Katse merelle / Where to watch the sea

Siellä se kirpparilta löydetty korituoli nököttää, kesähuoneen nurkassa. Lakkasin tuolin kauttaaltaan ja ostin jo talvella alennusmyynnistä siihen pehmusteen. Löysinkin juuri sopivan kokoisen Hong Kongista. Tuoli on oivallisella paikalla lintubongarille.

Kulmauksessa on aikaisemmin tuunattu airo (postaus siitä löytyy täältä). Lattian väristä olen vieläkin niin onnellinen. 

Seinällä on Rakentajan tädiltä joululahjaksi saatu lintujuliste. Kyllä sieltä löytyy monta tässäkin pihassa bongattua lajia.

Hylly laitettiin tänä keväänä. Vanhaa lankkua oli vielä pätkä tallessa vintillä. Posliininen purjelaivasaippuakuppi (?) on mummun vanha. Tiira-taulu löytyi viime syksynä 'avoimet puutarhat' tapahtuman aikaan. Yhden upean puutarhan omistajan sisko myi taulujaan silloin siellä pihalla. Sopii todella hyvin meidän kesähuoneeseen.

Vanha verkko on Rakentajan pappalta kuten myös roikkuva ploki. Vanha arkku oli minun mummuni.

Pöytä on siirretty jo kolmeen kertaan. Nyt se taitaa olla parhaassa paikassa? Pöytä, vitriini ja matot ovat IKEAsta, tuolit honkkarista ja kangastabletit Jyskistä. 

Seinällä on kirpparilta löytynyt pieni taulu, josta tulee ihan mieleen mustakurkku-uikku pariskunta - aivan samanlainen asento kuin aina niilläkin. Vanha kaappi on myös laitettu seinälle tänä keväänä. Sisällähän voisi merihenkisesti olla rommipullo, mutta sieltä löytyykin ...

Some new things for Sun Lounge. Perfect place to do bird watching. 

What Charles said

"Find what intoxicates you and let it give you life."

Charles Baudelaire

"Find what you love and let it kill you."

Charles Bukowski

Lintuviikon sunnuntai / Greylag goose

Merihanhi on varhainen muuttolintu. Ne pesivät aikaisin ja poikasia voi nähdä jo toukokuussa. Merihanhi on arka lintu. Sillä on pitkä pakoetäisyys. 

Lentoon lähdössä hanhi päästää kovaa kaakatusta.

Tämä viikko meni lintujen parissa. Toivottavasti viihdyitte! 

Lintuviikon lauantai / Slavonian Grepe

Mustakurkku-uikku on pieni, korea, kiiltävän mustaruskealintu oranssilla viuhkamaisella töyhtöllä, tulipunaisilla silmillä ja valkoisella vatsalla. 

Pariskunta on tiiviisti yhdessä. Molemmat kuljettavat korsia pesää varten ja välillä aina rapsutetaan valkoista mahaa.

Nämä uikut ovat hyvin reviiritietoisia. Ketään muuta ei lähelle hyväksytä vaan tunkeilijalinnun alle sukelletaan ja tökätään kipeästi nokalla. Ei ole väliä vaikka tunkeilija olisi suurempi lintu. 

Ja auta armias, jos lähelle eksyy ylimääräinen mustakurkku-uikku. Silloin linnusta kuoriutuu agressiivinen paholainen. Kova uikutus täyttää ilman ja vieras saa kyytiä. Vesi pärskyy ja todellakin kaislikossa suhisee!

  
Pullistellaan puolin toisin ja käydään taisto siitä kuka on kuka. Naaras seuraa vierestä. 

Lopuksi vieras antaa periksi ja se ajetaan kovaa kyytiä tiehensä.

Sitten pariskunta on taas rauhassa, pään töyhtöt silosina ja kalastavat pikkukaloja syödäkseen.

Lintuviikon perjantai / Barnacle goose

Tästä hanhen lentokuvasta tulee ihan mieleen Peukaloisen retket. Nils Holgersson ja Martti-hanhi. 

Retkelle taas peukaloinen 
reippaasti käy,
huolta ei näy.
Ilmojen halki hän liitää,
kiitää vain seikkailemaan. 

Pieni ja pellavapäinen,
hanhella saa 
hän ratsastaa,
tai orpokotkalla ilmaan
nousee jos vain huvittaa.

Nils Holgersson
korkeella ilmassa on.
Näin lentää pois.
Auttaa nyt häntä jos vois.

Valkoposkihanhia mökin lahteen on tullut vasta pari. Nämä veijarit tuottivat viime kesänä aikalailla vaivaa. Jouduin kylvämään nurmikon kolmeen kertaan, kun hanhet söivät aina siemenet. 

Isokoskelo on upea lintu. Varsinkin lentoon lähtö on viihdyttävää seurattavaa.

Lintuviikon torstai / Great spotted woodbecker

Aidasta karsitut vanhat oksat lojuivat pihalla päivän. Aamulla kasalla oli käpytikkapariskunta. Naaraalla ei niskassa ole punaista.

Käpytikalla on musta selkä, valkoiset hartialaikut ja siivissä on valkoiset poikkiraidat.

Entisajan ihmiset eivät halunneet tikkaa pihapiiriinsä. Tikat häädettiin ja jopa hävitettiin pihasta pois lintu-uskomusten takia. Tikan seinään koputtamisen kun uskottiin tietävän kuolemaa ja talvella lumipyryä. 

Eero Ojanen : Suomen myyttiset linnut

Lintuviikon keskiviikko / Common gull

Loki lak

Lok kekkaloitte must lak silmil suvikuumalki

aurinkonpistokse muus saisiva

mut hän vaa viipotta.

Lokil onki iha oma sääntös

hän saa huutta ja remut

hän saa valvot yäkaure

hän saa maatta aamukymmene

taik ol makkamat

hän saa sekotta paika riipi raapi

hän saa uir maauimalas ilma housui

hän saa puhu ruak suus.

ja kukka ei kiällä.

Heli Laaksonen

Kuvassa ei ole runon naurulokki vaan kalalokki.

Mökillä lahteen on upotettu aikoinaan vanha laiva, josta osa on vielä merenpinnan yläpuolella. Kalalokki on aikaisemminkin tehnyt siihen pesänsä. En uskaltanut mennä lähemmäs soutelemaan, kun hän niin valppaana siinä päivysti.

Lintuviikon tiistai / Robin

Punarinnan tuntomerkit ovat: pienikokoinen, mustat isot silmät ja ruosteenpunainen rinta sekä naama. Maassa ollessaan hyppii tasajaloin.

Tarina kertoo, että pikkulintu olisi ollut avustamassa Jeesus-lapsen syntymässä. Lintu viuhtoi siivillään uutta henkeä hiipumassa olleeseen nuotioon tallissa, jossa perhe majoittui. Toisen tarinan mukaan lintu suojeli pikkulasta asettumalla sen ja nuotion väliin. Kolmas tarina kertoo, että lintu on kantanut oksia nuotioon. Nuotion kuumuudessa kuitenkin linnun rinta muuttui oranssiksi. 

Punarinta laulaa

pikkuisessa puussa.

Kauniit silmät auki

säveliä suussa.

Lintuviikon maanantai / Swan

Tällä viikolla katsellaan mökin läheisyydessä olevia lintuja. Viikon aloittaa joutsen. 

Meidän mökin lahdessa asustaa kyhmyjoutsenpariskunta. Nyt naaras hautoo vastapäisessä saaressa. Viime vuonna poikasia ei tullut ollenkaan. Saa nähdä miten käy tänä vuonna. 

Läheisyydessä on muitakin kyhmyjoutsenia ja kahakoita reviiristä syntyy vähän väliä.

   
HS 14.4.2020:
Joutsenten määrä jatkaa kasvuaan Suomessa vauhdilla. Joutsenia on Suomen vesistöissä kaksinkertainen määrä kuin kymmenen vuotta sitten. 

Joutsen valitsee kumppaninsa 3-4 vuoden ikäisenä. Sitä ennen ne viettävät villiä sinkkuelämää suurissakin parvissa. Lintupariskunta opettelee yhteiseloa ensin muutaman vuoden ja vasta sitten ne aloittavat rakentamaan pesää varaamalleen reviirille. Joutsen voi elää yli 20-vuotiaaksi.

Halk' illan ruskon auermaan

Käy lento joutsenen

Se laskee lahden hopeaan

Ja soutaa laulellen

J.L. Runeberg

Kaisla

Olen kinunnut omaa soutuvenettä jo jonkin aikaa. Nyt Rakentaja oli löytänyt juuri sopivan meille: Kaisla 435.

Paatti on todella näppärän kokoinen. Sitä saa siirrettyä kahdestaan, soutaminen on kevyttä ja värikin ihana!

Vielä tarvittiin telakka, missä vene voi olla turvallisesti niinä aikoina, kun emme mökillä ole. Rakentajan tekemä telakka tuli laiturin päähän, ainoaan mahdolliseen paikkaan. Mutta siinä olikin juuri sopiva rako Kaislalle.

Tästä se on helppo tipauttaa veteen ja rullata vinssillä taas ylös. 

Builder bought me a rowboat. Here is Kaisla  ♥ 

Orvokkivalinta / Choosing of violets

Eikö ole vain parasta, kun viimein pääsee ensimmäistä kertaa puutarhamyymälään valitsemaan orvokit? Joka vuosi on tullut uusia värejä ja valinnanvaikeus kuuluukin asiaan.

Orvokkilaatikoita kierretään ympäri, päätetään jo ottaa tuota ja tuota, kunnes vielä jostain löytyy miellyttävämpi väri.

Tänä vuonna annoin Rakentajan päättää meidän orvokit. Hänellä tuntuukin olevan aika 'vanhanaikainen' maku, koska meille valikoitui tummia ja suuria orvokeita. Ei puhettakaan, että hän olisi katsonut esimerkiksi mustia orvokkeja. Meillehän ei mitään uusia hullutuksia tule.

Liiloja missä myös sinistä. Todella upean värisiä. Sitten tuli vielä tummanpunaisia. Aika yllättävä valinta.

This year I let Builder to choose the color of our violets.