Hienon kesän jälkeen olemme saaneet nauttia aika upeasta syksystä. Syksyn pläkä meri ja tähtikirkkaat yöt houkuttelivat vielä lähtemään paatille.
Mikäs siellä on ollessa, kun näkymät ruokapöydästä on näinkin mieltä rauhoittavat ja yöksi voi napsauttaa lämmittimen päälle poistamaan kosteutta.
Iltaisin polttelimme rannassa tulia ja ihailimme auringonlaskuja. Auringon mentyä mailleen aloittaa majakka loisteensa.
Päivisin saaristossa kävi muitakin perheenjäseniä ihailemassa syksyisiä kelejä.
Näimme muutamiakin käärmeitä rannoilla. Yksi upea, oikein valioyksilö, kyy makasi pitkin pituuttaan polulla nauttimassa auringosta, josta meinasin kulkea. Pääsin vähän liiankin lähelle, kun katse oli enemmän sienissä kuin polulla.
Kyy oli nopeasti valmiina hyökkäykseen. Oli oikein reilusti pää koholla ja sylkäisi suhinansa minulle. Sssszz-shh!! Eikä perääntynyt mihinkään. Kyllä se olin minä joka pois lähti takavasemmalle.
Iltalehdistö lupaili, että revontulia voisi näkyä näinkin etelässä. Pinnistelin yömyöhään eli kello yhteen saakka, mutta en nähnyt muuta kuin aivan tähtikirkkaan taivaan ja sitten peti veti jo puoleensa.
Päivisin piirtelin. Koska sinä olet viimeksi piirtänyt jotain? Väliä ei ole sillä mitä piirtää, vaan että käsi tottuu taas kynän liikkeisiin paperilla. Taito, joka unohtuu yllättävän nopeasti.
Beautiful calm autumn evenings in our archipelago ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti