Viime lomalla kömmin taas vintillä. Ainahan vintillä olisi kiva tavaroita tonkia, mutta kun siellä ei ole seisomakorkeutta, niin selkäparka ei sitä kestä. Siirtelin siellä taas painavia laatikoita ja sain selän oikein kipeäksi. Onneksi ennen tätä olin jo löytänyt aarteita.
Neljä kappaletta käsinmaalattuja posliinilautasia! Tiesin kyllä omistavani nämä, mutta en ollut ottanut näitä vielä esille kotiremontin jälkeen (2015!?).
Nämä ovat isomummuni sekä hänen ystävänsä ja pitkäaikaisen naapurinsa maalaamia. Aivan ihania!
Minulla on ystävä, jonka lempiväri on liila. Hän tuli heti tästä mieleen :)
Ruusu. Hyvä ettei tuoksuakin jo tunne.
Seuraavassa lautasessa on hennoin ja pikkutarkin maalaus. Eihän tähän melkein raaski laittaa kakkua tarjolle, kun maalaus menee piiloon.
Kaunein näistä mielestäni on tämä suurin vati. Tämän on isomummuni maalannut syntymävuotenani -77. Että voi yksi esine tehdä lämpimän tunteen sydämeen. Annoin tämän joululahjaksi hyvälle ystävälle. Toivon hänen tätä käyttäessään, että hän kokisi saman tunteen muistaessaan minut.
These are beautiful findings again from my attic. Painters are my great grandmother and her dear neighbor.
Last one I cherish the most. It was painted by my great grandmother on my birth year -77. When I was looking at it, such a warm feeling came into my heart.
I gave this as Christmas present to my good friend. I hope this will give some warm friendship feelings for her whenever she uses this.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti